Voisivatko tekoälyllä varustetut robottilemmikit korvata oikeat lemmikit?

HARRASTUKSET JA VAPAA-AIKA

Elämme aikoja, joissa teknologia harppoo jättiläismäisin askelin eteenpäin. Tietokoneet ovat kehittyneet valtavasti, lähes jokaisen taskussa kulkee mukana älypuhelin ja kodit ovat pitkälle automatisoituja. Voit käyttää monenlaisia asioita kämmenestäsi, mukaan lukien kasinopelejä ja uhkapelien bonuskoodeja, kuten Suomikasino bonuskoodi. Yksi kuuma puheenaihe ja tieteen ikuinen kehitysprojekti on robotiikka ja sen käyttö niin työelämässä kuin arjessakin.

Tekoäly tuo mieleen ensimmäisenä scifi-elokuvat, itsestään liikkuvat lentävät autot ja puhetta ymmärtävät robotit. Tosiasiassa tekoäly kuuluu jo jokapäiväiseen elämäämme. Auton navigaattori, Googlen äänellä toimiva haku, verkkosivuilta silmille ponnahtavat tuotesuositukset, nämä kaikki ovat meille kovin tuttuja asioita, jotka käyttävät tekoälyä toimiakseen.

Robotit tänä päivänä

Robotteja käytetään jo laajasti teollisuuden tarpeissa. Robotteja voidaan ohjelmoida hoitamaan erityisesti rutiininomaisia, toistuvia tehtäviä, joista ne suoriutuvatkin kunnoitettavasti. Kodeissa nähdään robotteja, jotka hoitavat imuroinnin ja ruohonleikkuun, sillä välin kun omistaja lennättelee kameralla varustettua dronia taivaalla.

Saatavilla on myös sosiaalisia robotteja, jotka voivat kommunikoida kanssamme ja suorittaa yksinkertaisia palvelutehtäviä. Robotit voivat hakea tietoa, kysellä kuulumisia, soittaa musiikkia ja kertoa vitsejä. Kuulostaa melko inhimilliseltä, eikö vain?

Tähän saakka ihmismäiset robotit ovat olleet pääasiassa pyörillä kulkevia. Kahden jalan päällä pysyminen ja liikkuminen kaatumatta on tekniikan kannalta haastavaa. Sen vuoksi todennäköistä onkin, että ensimmäiset laajemmin levitykseen tulevat ilman renkaita kulkevat robotit tulevat olemaan lemmikkirobotteja.

Lemmikkirobotit markkinoille jo pian?

Ensimmäiset prototyypit robottikoirista on jo valmistettu. Boston Dynamics -yhtiön valmistama Spot Mini -koira on hieman levottomaksi saava näky. Sen liikehdintä on luonnollisen näköistä – se lönkyttelee kuten oikea koira, avaa oven kärsällään ja huomioi ympäristön. Tämä luo hurjan kontrastin sen konemaisen, metallisen ulkomuodon kanssa.

Kaupalliseen tuotantoon robottikoirat eivät vielä ole ehtineet, mutta yhtiö haluaisi aloittaa sen pian. Ensimmäisinä vuosina robottikoira ei tule varmastikaan olemaan yleinen näky kaduilla johtuen jo siitä, että niiden valmistus tulee olemaan aluksi melko rajallista.

Robottilemmikit eivät muistuta vielä kaukaisestikaan todellisia lemmikkejä. Niillä ei ole samaa sulavaa spontaaniutta eikä niiden metalliseen kuoreen voi upottaa käsiä, kuten pehmeään turkkiin. Robotilla ei myöskään ole kosteaa nenää, joka painuu ihoa vasten, kun lemmikki tulee tervehtimään.

Robottilemmikkien ulkomuoto tulee varmasti kehittymään hurjasti tulevien vuosien myötä. Täysin luonnollista eläintä muistuttavan robotin valmistaminen tulisi kuitenkin maksamaan niin suuria summia, että murto-osalla meistä voisi olla mahdollisuus sen hankintaan.

Lemmikin tunteita ei voi korvata koneella

Vaikka tekoälyllä varustetut robotit ovatkin aina vain itsenäisempiä ja kykenevämpiä, niiltä puuttuu kuitenkin meille tärkeitä piirteitä. Suurin ero on, että robotit eivät voi tuntea tunteita. Ehkä tulevaisuudessa voidaan simuloida tunteiden välittämistä, mutta se ei tule koskaan olemaan sama asia, kuin niiden todellinen tunteminen.

Robotit eivät voit tuntea kipua, kuten ne eivät voi tuntea mielihyvääkään. Robotit yritetään saada jäljittelemään tiettyjä reaktioita, mutta tietoisuus siitä, etteivät ne ole aitoja, on todella häiritsevä.

Lemmikkiroboteilla ei tule koskaan olemaan samaa aitoa, pursuavaa elämäniloa, kuin todellisilla lemmikeillä. Se riemu, joka lemmikin silmistä loistaa, kun omistaja tulee kotiin, ei ole korvattavissa koneilla. Entäs se empatia, joka lemmikistä huokuu, kun omistaja on surullinen? Sitä ei voi simuloida teknologialla.

Voiko lemmikkirobottiin sitten kiintyä? Todennäköisesti se on mahdollista, miksipä ei. Kiinnymmehän me muihinkin esineisiin. On totta, että lemmikkirobotin valitsemalla myös lemmikin poismenon aiheuttama suru jäisi historiaan. Se tarkoittaisi kuitenkin sitä, että historiaan jäisivät myös riemukkaat leikkihetket, tunteikkaat jälleennäkemiset, innosta viuhuvat hännät ja lohduttavat tassut. Olisiko se todella sen arvoista?